MARRASKUUSSA

Marraskuu on mun kuukausi. En muistaakseni ole koskaan kärsinyt tästä pimeästä vuodenajasta tai kokenut, että olisin jotenkin normaalia väsyneempi. Ehkä sain tämän jo syntymälahjana, marraskuun lapsi kun olen. Pahempia minulle ovat loputtomat talvikuukaudet tammikuusta huhtikuuhun. Tämä kuu oli aika rauhallinen, johtuen ehkä kohtuu pitkästä flunssajaksosta, mikä on pitänyt meidät enimmäkseen kotosalla ja sisätiloissa. Silti on ehditty. Olen/olemme...

- Viettänyt syntymäpäivää.
- Ostanut itselleni synttärilahjaksi maailman parhaita macaroneja. (Kiitos Kakkutaide)
- Käynyt "treffeillä" mieheni kanssa.
- Juhlineet myös keskimmäisen tyttömme synttäreitä.
- ...ja isiä.
- Ihastellut harmauteen kietoutunutta luontoa ja hentoa lumikerrosta. Kyllä marraskuussakin on värejä, ihanan sammuneita.
- Käynyt kylpylässä (lastenvahtina).
- Heittänyt kolme kuollutta viherkasvia pois.
- Askarrellut havukransseja ja muita pienempiä havukoristeita.
- Ottanut joulukorttikuvia hurjan määrän ja tuskaillut lopullisen valinnan kanssa.
- Kuunnellut joululauluja.
- Saaneet ystäväperheen yökylään.
- Hankkinut ensimmäiset joululahjat.
- Somistanut joulua kotiin.
- Tuskastunut flunssaan. Lokakuussa alkanut lievä flunssa jatkui ja jatkuu edelleen.
- Miettinyt tietoisesti vähemmän työttömyyttä, töitä, tulevaisuutta.
- Käynyt hieronnassa.
- Istunut iltaa naisten kesken askarrellen.
- ja aamua naisten ja lasten seurassa.
- Neulonut ihan vähän villasukkaa.
- Toteuttanut lapsille joulukalenterin.
- Syönyt liikaa suklaata (talvisuukkoja, joulusuklaata, piparisuklaata, konvehteja...).

Tänään pääsen vielä viettämään iltaa ihanien ystävien seuraan, ei huono päätös tällä marraskuulle. Joulukuulta toivoisin terveempää ja pirteämpää arkea ja juhlaa. Ihana odottaa joulua!

JOULUKALENTERI

Kerrankin ehdin ajoissa viritellä lapsille joulukalenterin. Aiemmin meillä on ollut samalla paikalla  kankaasta ommeltu sukkakalenteri, mutta tänä vuonna kaipasin jotain uutta ja päädyin yksinkertaisiin numeroituihin paperipusseihin*. Asensin pussit siten, että niitä voisi käyttää vielä toisenkin kerran, jos vain säilyvät avaajien käsissä ehjinä. Vain muutamassa pussissa on vasta yllätys paikallaan, sillä luulen, että narujen kiinnitys ei kestäisi koko lastia kerralla. Pääasiassa pussukoihin kätkeytyy herkkuja kera jouluisen viestin ja joihinkin esim. tarvikkeita yhteiseen tekemiseen. Tarkkaan en voi tässä sisältöä paljastaa, sillä saattavat isommat lapset käydä täällä urkkimassa.

Huomasitteko, mitä muuta uutta eteisessä on. Tai ei uutta, mutta uudessa paikassa. Wc:n valaisin on päässyt näkyvämmälle paikalle. Siinä aiemmin roikkunut kynttilähimmeli siirtyi nyt makuuhuoneeseen. Sellainen pikkujuttu vain tuossa hoksattiin, että kaikki eteisen valot, eli halogeenit ja kaksi kattovalaisinta, syttyvät samasta kytkimestä, mikä ei luonnollisesti ole tarkoitus. Emme ole asiaa aiemmin huomanneet, kun tuossa ei ole valaisinta vielä ollut. Sähkömiestä odotellaan, toivottavasti kytkennät voi helposti korjata. Aika kiva lisä eteiseen tuo lamppu kuitenkin on, varsinkin näin pimeään vuodenaikaan. Kohta on marraskuu ohitettu. Kaksi yötä joulukuuhun.


*Pussit ja tarrat saatu Blawhi Graphicsilta.

JOULUKORTTIKUVAUKSET

Aamulla maa oli valkoinen, ilmassa leijaili vielä jokunen lumihiutale. Joulumieli rinnassa ja havut mielessä päätimme lapsosen kanssa lähteä metsään. No, ei se oikeastaan mikään metsä ollut, vaan paremminkin pusikkoitunut ojanpiennar. Perille päästyämme jokuset lumihiutaleet olivat muuttuneet märiksi räteiksi, mutta mennä täytyi, kun oli päättänyt. Sain havuni ja märistä vaatteista huolimatta, säilyi myös joulumieli.

Seuraavana päivänä sidoin havuista kranssin, ja toisenkin. Toivoin kuulasta aamua, että pääsisin kuvaamaan ja toteuttamaan päähän pälkähtäneet ideat. Sain toivomani. Ei satanut räntää, vaan maa oli uuden tuoreen lumen peitossa, sää sopivan valoisa, lähes taianomainen. Mukaan kamera, kynttilöitä, kranssit....ja evääksi piparia ja glögiä. Pieni apulainen jaksoi juuri sopivan hetken, piparipalkalla. Saatiin ihanat kuvat ja pieni lämmin jouluinen hetki. Tässä vain muutama otos. Varsinaiset joulukorttikuvat ovat vielä valinnan ja työn alla. Toivottavasti ehtivät pajalle ajoissa.

KIRPPISLÖYDÖT 3 // RUUKKU

Yksi viimeisimpiä kirppislöytöjäni. Hassunkurinen ruukku. Miettii vielä, mille alkaisi. Yllättävän hyvät apajat löytyivät kotikulmilta. Paikallisen lahjoitusperiaatteella toimivan kirppiksen keramiikka- ja astiahyllyt notkuivat erilaisista vaaseista, kupeista, ruukuista ym. Ihan iski valinnanvaikeus hyllyjen välissä. Valintaa jouduttamassa olivat tällä kertaa muksut, jotka hipelöivät tietenkin suurella innolla kaikkea särkyvää. Pienin keräili mm. ohuen ohuita laseja löytämäänsä rottinkikoriin ja meikäläinen siinä hiki otsalla yritti hillitä leikkejä. Huh, ensi kerralla taidan tutkia ihan yksikseni.

Tämän ruukun lisäksi matkaan tarttui pari keramiikkakulhoa ja pienen pieni maljakko, joka vilahtikin jo aikaisemmin Kukkaleikki-postauksessa yöpöydälläni. Kaikki irtosi muutamalla eurolla, niinkuin kunnon kirpparilla kuuluukin. Vaikka tällaiset sisustustavarat tulevatkin kukkarolle edulliseksi, nousee löydön arvo korkeuksiin, kun se sattuu tippumaan lattialle ja hajoamaan tuhansiksi paloiksi. Näin kävi muutama päivä sitten lempparimaljakkoni kanssa. Kyllä harmitti! Sitä kun ei voi niin vain hakea korvaavaa tilalle. Maljakkotutka päälle ja notkuvien hyllyjen väliin käy taas tieni.

PORKKANAKAKKU (GLUTEENITON, MAIDOTON)

Porkkanakakku (tai -piirakka) on ehdottomasti yksi lempileivonnaisistani. Jos minulta kysytään, niin paras porkkanakakku on pehmoinen, sopivan kostea, hiukan mausteinen ja makean raikas, eikä sisällä mantelia. Olen aina tehnyt kakkuni samalla ohjeella, hiukan muunnellut vain aineksia tilanteen mukaan. Alkuperäinen ohje on kulkeutunut toverilta toiselle ties kuinka kaukaa. Tällä kertaa pääsin testaamaan maidotonta versiota ja koska palaute oli hyvää, jopa epäuskoista, että kyseessä tosiaan oli maidoton ja gluteeniton versio, niin uskallan tämän myös teille jakaa. 

PORKKANAKAKKU

(gluteeniton/maidoton)

3 dl sokeria

3 munaa

4 dl porkkanaraastetta

1,5 tl soodaa

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl vaniljasokeria

3 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

(esim. Semper Fin mix)

150 g voita tai maidotonta margariinia sulatettuna

2 tl kanelia

tee näin:

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja voitele reunat. Sulata rasva. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon raaste ja kuivat aineet ja lopuksi sulatettu voi/margariini. Paista kakkua uunin keskitasolla 180 'C :ssa n. 30 minuuttia. Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuorrutteen levittämistä.

kuorrute:

100 g levittyvää sulatejuustoa tai maidotonta Oatly påMackan levitettä

25 g pehmeää voita tai maidotonta margariinia

n. 0,5 pkt tomusokeria

Vatkaa kuorrutteen ainekset sekaisin ja levitä varovasti kakun päälle. Koristele haluamallasi tavalla. Kakku on parhaimmillaan, kun olet antanut sen "tekeytyä" muutaman tunnin jääkaapissa.

vinkit:

Pellillisen porkkanapiirakkaa saat kaksinkertaisella ohjeella.

Maidoton kuorrute on aika löysää. Kakun päällä kuorrute pysyi kauniisti. Piirakan leikkaaminen annospaloiksi taas onnistuu parhaiten, kun pakastaa piirakan ensin ja leikkaa paloiksi jäisenä.

Kakku pysyy ihanan mehevänä myös seuraavaan päivään (ellei tule syödyksi ennen sitä) tai pakastamisen jälkeen.

Kakussani on koristeena murennettua marenkia, ihanan Kakkutaiteen macaron-leivokset (eivät tosin ole maidottomia) sekä pari harsokukan oksaa.

KUKKALEIKKI

Paikkasin viime kuun lopulla unohtuneen hääpäivän hakemalla kukkia kukkakaupasta. Poikkesin kauppaan sen kummemmin ennakkoon suunnittelematta, enkä siis tiennyt, mitä oikeastaan lähdin sieltä hakemaan. Kunhan nyt jotain kaunista ja sitähän sieltä kyllä aina löytyy. Toimin useinkin juuri näin, tai siis silloin harvoin, kun käyn. En myöskään yleensä pyydä sitomaan kimppua, sillä tykkään itse siitä, että saan sitten kotona valita mieleisen maljakon ja tehdä asetelmat itse. Tietysti tilanne on eri, jos kyseessä on virallisempi juhlallisuus, mutta näin epävirallisesti ei haittaa, jos lopputulos onkin sitten vähän kotikutoisempi.

Olen aina tykännyt värkkäillä kukkien kanssa ja muistan, kuinka lapsena/nuorena osallistuinkin parille kukkakurssille yhdessä äitini kanssa. Taisivat olla kranssi- ja kuivakukkakursseja silloin kuivakukkien kultaisella 90-luvulla. Näinköhän siitäkin villityksestä tulee taas kohta trendi. Toivoisinpa, että pääsisin vielä opettelemaan kunnolla tuoreidenkin kukkien käsittelyä.

Tämän kertaiset kukkaostokset jakaantuivat kolmeen eri maljakkoon. Tykkään siitä, että noinkin pieni määrä kukkia riittää piristämään useaa eri tilaa. Jo pari pikkukukkaa yöpöydällä tekee ihmeitä. Sidottu kimppu ei tällä kertaa meinannut millään asettua, enkä voi sanoa olevani siitä kovinkaan ylpeä. Ehkä puran sen vielä osiin ja kokeilen jotain muuta ratkaisua. Tässä tämän leikin hauskuus onkin, aina voi tehdä uudet asetelmat, kunnes kukat kuihtuvat. Napsaisinpa muuten myös pari harsokukan oksaa eilisen synttärikakun päälle koristeeksi. Instasta olet ehkä jo nähnytkin, miltä kakku kukkineen näytti. Siitä tulossa hiukan myöhemmin vielä kuvia ja ohjetta tännekin. Täällä ollaan siis herkuteltu viime päivät kakuilla. Yksi tytöistämme ja minä vietimme synttäreitä peräkkäisinä päivinä. Viikon päästä sitten isänpäivä. Marraskuu ei ole läheskään niin harmaa, kun sitä siivittää sopivasti pienet juhlat.