28. helmikuuta 2018

PARANTAVA SMOOTHIE





Mango-banaani-avokado-appelsiini-AB-jogurtti-hunajasmoothie. Vitamiineja ja maitohappobakteereja, tarpeellisia just nyt ja muulloinkin. Jos oikein olisin ollut trendikäs, niin mukaan olisi pitänyt lisätä inkivääriä, mutta sitä ei sattunut olemaan käsillä. Enkä kyllä ole inkivääriä vielä rohjennut tuoreeltaan testaamaankaan, vaikka monet hehkuttavat sen olevan hyvä flunssalääke. Niinhän siinä nimittäin kävi, että flunssa iski myös minuun ja tietenkin siinä vaiheessa, kun muut alkoivat jo parantumaan. Tässä ollaan saatu siis jatkaa mökkihöperöitymistä tälläkin viikolla. Yli viikkoon en ole käynyt kotoa postilaatikkoa pidemmällä ja sen kyllä huomaa, habituksesta ja hermoista. Onneksi pari päivää ovat olleet jo parempia ja olen jaksanut tehdä jotain muutakin kuin vain maata. Ehkä teen vielä toisen smoothiesatsin, kun ei tuo oikeasti vielä parantanut, varsinkaan, kun sen seurana vetelee lakuja ja mustikkapiirakkaa. Olen selkeä tunnesyöjä; herkkuja kurjaan oloon, herkkuja iloon ja herkkuja muuten vaan. Oli tuo smoothiekin kyllä herkkua. Jatkossa siis enemmän sitä ja vähemmän lakuja. Aurinkoa viikkoonne!


21. helmikuuta 2018

POHDINNAN PAIKKA









Heipparallaa. Voisin kirjoittaa keveästi ihanasta auringonpaisteesta, mutta se tuntuisi niin diipadaapalle, että ajattelin sitten antaa tulla sitä, mitä tällä hetkellä mielestä kumpuaa.

Ihmiset ovat alkaneet tosissaan puhumaan keväästä. Totta kyllä on, että aurinko paistaa vihdoinkin niin korkealta, että säteet yltävät näin keskellä päivääkin ihan sisälle asti, sen sijaan, että häipyisivät pian aamun koitteen jälkeen taas mailleen. Olen kaivannut sitä lämpöä, minkä tuntee, kun asettuu auringon läikkään ja olen tyytyväinen, että olen myös malttanut asettua hetkiksi niihin läikkiin ja ihan vain olla. Kevät tuntuu silti vielä kovin kaukaiselta sillä ulkona on viime päivinä ollut kirpakka pakkanen, eikä kevään merkeistä ole näillä main tietoakaan. Koitan olla tuskastumatta talveen, joka tässä vaiheessa vuotta tuntuu vain kestävän ja kestävän. Luntakin on niin paljon, että veikkaan, että juhannuksena pääsee vielä laskettelemaan.

Kaikki lapset ovat tällä hetkellä kipeänä. Koululaiset aloittivat sairastelemisen sunnuntaina ja nuorimmaisella nousi tänään kuume. Mieskin niiskuttaa, mutta kävi kuitenkin tunnollisesti töissä. Itselläni hiukan jomottaa otsaan sillä tavalla kuin nyt yleensä taudin yrittäessä päästä päälle. Pitkään tässä ollaankin saatu olla terveenä, kun kuulostaa ympärillä olevan vaikka mitä tautia liikkeellä. Päivät ovat menneet unenomaisissa tunnelmissa, kun talo on ollut niin kovin hiljainen. Pakollista hidastamista, ehkä sekin on ihan hyvä välillä. Toivottavasti taudit kuitenkin häviävät kohtuu nopeasti. Ei tätä hiljaiseloa montaa viikkoa jaksa.

Elän tällä hetkellä selkeästi pohdinnan jaksoa. Mietin elämääni ja sitä, millaista haluaisin sen oikeasti olevan. Näitä jaksoja tulee aina silloin tällöin ja ne kuuluvat asiaan. Elämä nyt vain on sellaista. Toisinaan on aikoja, kun elo soljuu kuin itsestään tyytyväisenä eteenpäin ja sitten tulee taas aika, kun mieli alkaa halajamaan jotain uutta ja se laittaa mietinnät rullaamaan. Tällainen jakso voi tosin tulla eteen ihan tilanteen pakostakin, esim. kun lapset kasvavat tai edellinen työ loppuu. Käyn jonkinlaista sisäistä taistelua itseni kanssa ja kyseenalaistan omia ajatuksiani ja jopa tunteitani. Kai tämä on samalla sitä ihmisenä kasvamista. Tunteet menevät ristiin ja rastiin ja muutos tuntuu vielä kovin pelottavalta. Ehkä kirjoitan tästä vielä lisää, kun ajatukset selkeytyvät. Puntaroitavaa on paljon, mitä minä tahdon, riittääkö taidot ja motivaatio, mikä perheellemme sopii, mikä on lasten kannalta parasta, kestääkö talous...noin muutamia mainitakseni. Mitään todella vakavaa ei kuitenkaan ole meneillään, ei kannata siis huolestua. Muutamia kovempia pähkinöitä vain.

En tiedä, miksi kirjoitan näitä ajatuksia tänne, kun blogin pääpaino on ollut sisustuksessa. Tuntuu vain niin kovin turhalle kirjoittaa siitä, millaisia sisustustyynyjä olen laitellut tai asetelmia muutellut, kun ajatukset ovat ihan muussa kuin sohvatyynyissä. Sitä paitsi, kun oikein mikään ei viime aikoina ole sisustuksessa muuttunut. Samat tekstiilit ja tavarat täällä seilaavat paikasta toiseen. Välillä tulee ajatuksia, että miksi oikeastaan edes kirjoitan tätä blogia ja pitäisikö vain lopettaa. Ei tarvitsisi miettiä, mistä kulmasta nyt kuvaisin ja mitä kirjoittaisin. Kameran kanssa on myös tällä hetkellä hiukan hankaluuksia. En ole varma, onko siinä jotain häikkää, kun tuntuu ettei tarkennus aina toimi halutulla tavalla. Olen myös tullut kameran kanssa siihen pisteeseen, että kamerani ei pysty kuviin, mitä toivoisin saavani. Tahtoisin siis kovasti päivittää kalustoani, mutta ensin täytyisi hiukan säästää.

Painetaanpa tässä kohtaa "pausea", etten ala kuulostamaan liian negatiiviselle. Ensi kerralla ehkä niitä kevyitä auringonsäteitä vai mitä tykkäätte tällaisista pohtivammista teksteistä? Nyt taidan mennä muiden perheenjäsenten tavoin pitkälleen. Jospa vielä pystyn torjumaan hiipivän flunssapöpön. Lupaa onneksi aurinkoa seuraaviksikin päiviksi.


13. helmikuuta 2018

LASKIAISPULLA





Pullaa tulee nykyään leivottua harvoin, sillä vatsani tykkää enemmän gluteenittomista vaihtoehdoista ja no, gluteeniton pulla nyt vain harvoin on niin hyvää, ainakaan minun leipomana.  Laskiaista ei kuitenkaan voi ohittaa ilman pullaa, joten päätin jälleen yrittää parhaani. Tuona pullan leivontapäivänä koululaisten saapuessa koulusta, kuuluikin heti ovelta suureen ääneen "PULLAA, jes olin oikeassa, täällä tuoksuu pulla!" Kyllä maistui, ihan pullalta, vaikka ei nämä silti kunnon vehnäpullaa voita. Se sitko ja mehevyys jää uupumaan, mutta kelpopulla kerman ja mansikkahillon kera. Ohjeen nappasin Hellapoliisin sivuilta. Parasta lasten riemu, yhdestä pullasta. Tänään herkutellaan. Hyvää laskiaista!


11. helmikuuta 2018

PIKKUTYTÖN HUONEEN UUSI JÄRJESTYS








Lastenhuoneita tulee kuvattua harvemmin, ymmärrettävästä syystä. Leikit ovat usein levällään ja epäjärjestys tuskin inspiroi kovin monia, ei ainakaan minua. Pikkutytön huone on kuitenkin helpoiten hallittavissa, sillä tavaraa ei ole vielä kertynyt niin paljon, ettei sitä saisi sukkelasti ojennukseen.

Jokin aika sitten vaihdoimme tytön kanssa yhteistuumin järjestystä huoneessa. Kovin kummoista mylläystä ei tässä pienessä huoneessa pysty toteuttamaan, vaan kalusteet siirtyivät yksinkertaisesti seinältä toiselle. Viikon ajan huoneen asukas oli sitä mieltä, että sänky pitää siirtää takaisin "oikealle" paikalleen, mutta sittemmin muutokseen on jo totuttu. Olen tosin pohtinut, voisiko sängyn paikalla olla vaikutusta yöheräilyyn. Ehkä vilkastuva mielikuvitus vain näkyy lisääntyneissä unissa ja sitä kautta myös heräilynä. Ei noista 3-vuotiaista aina tiedä. 

Muutosta huoneeseen saatiin myös vaihtamalla entinen eläinverho värikkäämpään Marimekon pakkanen-verhoon. Verho on aiemmin nähty meillä myös olohuoneessa, mutta tällä hetkellä kirkkaat värit eivät oikein istu olohuoneen värimaailmaan. Onneksi on lastenhuoneet, joissa voi irrotella väreillä, lastenhuoneet kun luonnostaankin täyttyvät erilaisista väriyhdistelmistä. Siellähän ovat sitten kaikki sulassa sovussa. 

Nyt siirrynkin tästä seuraavaksi ruuanvalmistukseen. Laskiaismäestä alkaa kohta tulla nälkäisiä punaposkia, joten potut tulille ja kermavaahtoa vatkaamaan. Se on lempparipullapäivä!