19. tammikuuta 2018

KADONNEET LAUSEET






Nautin aamulla kirkkaista (ja harvinaisista) auringonsäteistä kirpeässä pakkassäässä. Mieli oli virkeä ja kirjoitin jo mielessäni sujuvia lauseita tätä postausta varten. Olin tyytyväinen, kun olin keksinyt aiheen, mistä kirjoittaa. Monesti minulla nimittäin on kuvat blogissa valmiina, mutta sitten jään kompuroimaan tekstin kanssa. Nämä kuvat olin oikeastaan ottanut vain testatakseni kamerani tarkennusta, siinä kun tuntui olevan jotain häikkää edellisiä kuvia kuvatessani. Toki halusin myös vielä kerran tallentaa nämä alati kestävät oksat. Jaksan edelleen hämmästellä, miten pitkään ovatkin kestäneet.

Niin, ne sujuvat sanat ovat kai painuneet laskeneen auringon mukana tammikuun harmauteen. Mutta ei se mitään, harmaakin on ihan hyvä, näissä kuvissa ja mielessä. On ihan ok, ettei aina suju, vaikka kyllä äsken saatoin olla toista mieltä, kun kaadoin kahvit päälleni juuri kun olin istahtanut tähän koneen eteen kirjoittaakseni. Siinä viimeistään katosi kaikki hyvät lauseet. :D Onneksi ei mennyt koneen päälle. Ja onneksi tänään on perjantai. Ja tiedättekö mitä... kun viikkosiivouksen on hoitanut torstaina, niinkuin meillä yleensä on tapana, tuntuu perjantai jo ihan viikonlopulle. Suosittelen! Ei muuta, kun kynttilät palamaan ja uudet kahvit tulille. Viikonloppuja! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita vain...ilahdun aina suuresti kommentistasi! :)