10. joulukuuta 2017

2. ADVENTTI




Tämä viikko on tuntunut pitkältä. Ei siksi, että minulla olisi ollut tylsää, päinvastoin viikko oli tapahtumarikas ja työteliäskin. Mukaan mahtui mm. koululaisten itsenäisyyspäiväjuhla ja varsinaisen itsenäisyyspäivän viettoa, yh-päivät lasten kanssa miehen ollessa työreissussa, alkutalven pahin lumimyräkkä ja yhä reisissä tuntuvat lumityöt. Pitkään jatkunut yskä on edelleen ollut seuranani, mutta onnekseni jo hiljalleen rauhoittumassa, eikä lääkärinkään mielestä ollut syytä miettiä mitään vakavampaa. Mutta voimia se on kyllä vienyt ja saanut olon tuntumaan välillä todella väsyneeksi. Viimeisimpänä kuitenkin mieltä lämmittämässä eiliset ihanat ystävän häät ja kohtaamiset vanhojen kamujen kanssa. Ensi viikolla olisikin sitten tarkoitus keskittyä omiin jouluvalmisteluihin. Ei uskoisi, että vain kaksi viikkoa jouluun. 

3. joulukuuta 2017

1. ADVENTTI



Perinteeksi muodostunut adventin ajan kynttelikkö on jälleen nostettu paraatipaikalle. Viimeistään ensimmäiseksi adventiksi olen laittanut kodin jouluisemmaksi ja paistanut ensimmäiset joulutortut. Tänä vuonna jouluolo saavutti minut jo marraskuun alussa ja joulukoristeita ja -valoja on hiipinyt kotiimme ehkä normaalia aikaisemmin. Nyt ei tarvitse enää himmailla.  Tänä vuonna haluan kuitenkin erityisesti pyrkiä löytämään niitä pieniä tunnelmallisia hetkiä, joista joulumieli syntyy. Sekin kun on loppujen lopuksi aika pienestä kiinni, kun vain pysähtyy hetkiin. Yksi tällainen erityinen hetki kätkeytyy tämänkin kuvan taakse, kun kuvien oton jälkeen nautimme appivanhempieni ja nuorimmaisen tytön kanssa glögit ja piparit ulkona. Samalla tavalla se voisi olla iltatee kynttilän valossa, rauhallinen jouluostoskierros ilman ostopakkoa, askarteluhetki lasten kanssa, kiireetön tapaaminen ystävien kesken tai siivous joululaulujen raikaessa.  Itse joulu kun tuntuu aina menevän hujauksessa ohi, niin miksi ei ottaisi tunnelmasta kiinni jo hyvissä ajoin ennen joulua. Minä ainakaan en ehdi kyllästyä. Kolme viikkoa jouluun.

Tunnelmallista 1. adventtia!

30. marraskuuta 2017

MARRASKUUSSA







Marraskuu on mun kuukausi. En muistaakseni ole koskaan kärsinyt tästä pimeästä vuodenajasta tai kokenut, että olisin jotenkin normaalia väsyneempi. Ehkä sain tämän jo syntymälahjana, marraskuun lapsi kun olen. Pahempia minulle ovat loputtomat talvikuukaudet tammikuusta huhtikuuhun. Tämä kuu oli aika rauhallinen, johtuen ehkä kohtuu pitkästä flunssajaksosta, mikä on pitänyt meidät enimmäkseen kotosalla ja sisätiloissa. Silti on ehditty. Olen/olemme...

- Viettänyt syntymäpäivää.
- Ostanut itselleni synttärilahjaksi maailman parhaita macaroneja. (Kiitos Kakkutaide)
- Käynyt "treffeillä" mieheni kanssa.
- Juhlineet myös keskimmäisen tyttömme synttäreitä.
- ...ja isiä.
- Ihastellut harmauteen kietoutunutta luontoa ja hentoa lumikerrosta. Kyllä marraskuussakin on värejä, ihanan sammuneita.
- Käynyt kylpylässä (lastenvahtina).
- Heittänyt kolme kuollutta viherkasvia pois.
- Askarrellut havukransseja ja muita pienempiä havukoristeita.
- Ottanut joulukorttikuvia hurjan määrän ja tuskaillut lopullisen valinnan kanssa.
- Kuunnellut joululauluja.
- Saaneet ystäväperheen yökylään.
- Hankkinut ensimmäiset joululahjat.
- Somistanut joulua kotiin.
- Tuskastunut flunssaan. Lokakuussa alkanut lievä flunssa jatkui ja jatkuu edelleen.
- Miettinyt tietoisesti vähemmän työttömyyttä, töitä, tulevaisuutta.
- Käynyt hieronnassa.
- Istunut iltaa naisten kesken askarrellen.
- ja aamua naisten ja lasten seurassa.
- Neulonut ihan vähän villasukkaa.
- Toteuttanut lapsille joulukalenterin.
- Syönyt liikaa suklaata (talvisuukkoja, joulusuklaata, piparisuklaata, konvehteja...).

Tänään pääsen vielä viettämään iltaa ihanien ystävien seuraan, ei huono päätös tällä marraskuulle. Joulukuulta toivoisin terveempää ja pirteämpää arkea ja juhlaa. Ihana odottaa joulua!

29. marraskuuta 2017

JOULUKALENTERI









Kerrankin ehdin ajoissa viritellä lapsille joulukalenterin. Aiemmin meillä on ollut samalla paikalla  kankaasta ommeltu sukkakalenteri, mutta tänä vuonna kaipasin jotain uutta ja päädyin yksinkertaisiin numeroituihin paperipusseihin*. Asensin pussit siten, että niitä voisi käyttää vielä toisenkin kerran, jos vain säilyvät avaajien käsissä ehjinä. Vain muutamassa pussissa on vasta yllätys paikallaan, sillä luulen, että narujen kiinnitys ei kestäisi koko lastia kerralla. Pääasiassa pussukoihin kätkeytyy herkkuja kera jouluisen viestin ja joihinkin esim. tarvikkeita yhteiseen tekemiseen. Tarkkaan en voi tässä sisältöä paljastaa, sillä saattavat isommat lapset käydä täällä urkkimassa.

Huomasitteko, mitä muuta uutta eteisessä on. Tai ei uutta, mutta uudessa paikassa. Wc:n valaisin on päässyt näkyvämmälle paikalle. Siinä aiemmin roikkunut kynttilähimmeli siirtyi nyt makuuhuoneeseen. Sellainen pikkujuttu vain tuossa hoksattiin, että kaikki eteisen valot, eli halogeenit ja kaksi kattovalaisinta, syttyvät samasta kytkimestä, mikä ei luonnollisesti ole tarkoitus. Emme ole asiaa aiemmin huomanneet, kun tuossa ei ole valaisinta vielä ollut. Sähkömiestä odotellaan, toivottavasti kytkennät voi helposti korjata. Aika kiva lisä eteiseen tuo lamppu kuitenkin on, varsinkin näin pimeään vuodenaikaan. Kohta on marraskuu ohitettu. Kaksi yötä joulukuuhun.


*Pussit ja tarrat saatu Blawhi Graphicsilta.

24. marraskuuta 2017

JOULUKORTTIKUVAUKSET








Aamulla maa oli valkoinen, ilmassa leijaili vielä jokunen lumihiutale. Joulumieli rinnassa ja havut mielessä päätimme lapsosen kanssa lähteä metsään. No, ei se oikeastaan mikään metsä ollut, vaan paremminkin pusikkoitunut ojanpiennar. Perille päästyämme jokuset lumihiutaleet olivat muuttuneet märiksi räteiksi, mutta mennä täytyi, kun oli päättänyt. Sain havuni ja märistä vaatteista huolimatta, säilyi myös joulumieli.

Seuraavana päivänä sidoin havuista kranssin, ja toisenkin. Toivoin kuulasta aamua, että pääsisin kuvaamaan ja toteuttamaan päähän pälkähtäneet ideat. Sain toivomani. Ei satanut räntää, vaan maa oli uuden tuoreen lumen peitossa, sää sopivan valoisa, lähes taianomainen. Mukaan kamera, kynttilöitä, kranssit....ja evääksi piparia ja glögiä. Pieni apulainen jaksoi juuri sopivan hetken, piparipalkalla. Saatiin ihanat kuvat ja pieni lämmin jouluinen hetki. Tässä vain muutama otos. Varsinaiset joulukorttikuvat ovat vielä valinnan ja työn alla. Toivottavasti ehtivät pajalle ajoissa.


14. marraskuuta 2017

KIRPPISLÖYDÖT 3 // RUUKKU




Yksi viimeisimpiä kirppislöytöjäni. Hassunkurinen ruukku. Miettii vielä, mille alkaisi. Yllättävän hyvät apajat löytyivät kotikulmilta. Paikallisen lahjoitusperiaatteella toimivan kirppiksen keramiikka- ja astiahyllyt notkuivat erilaisista vaaseista, kupeista, ruukuista ym. Ihan iski valinnanvaikeus hyllyjen välissä. Valintaa jouduttamassa olivat tällä kertaa muksut, jotka hipelöivät tietenkin suurella innolla kaikkea särkyvää. Pienin keräili mm. ohuen ohuita laseja löytämäänsä rottinkikoriin ja meikäläinen siinä hiki otsalla yritti hillitä leikkejä. Huh, ensi kerralla taidan tutkia ihan yksikseni.

Tämän ruukun lisäksi matkaan tarttui pari keramiikkakulhoa ja pienen pieni maljakko, joka vilahtikin jo aikaisemmin Kukkaleikki-postauksessa yöpöydälläni. Kaikki irtosi muutamalla eurolla, niinkuin kunnon kirpparilla kuuluukin. Vaikka tällaiset sisustustavarat tulevatkin kukkarolle edulliseksi, nousee löydön arvo korkeuksiin, kun se sattuu tippumaan lattialle ja hajoamaan tuhansiksi paloiksi. Näin kävi muutama päivä sitten lempparimaljakkoni kanssa. Kyllä harmitti! Sitä kun ei voi niin vain hakea korvaavaa tilalle. Maljakkotutka päälle ja notkuvien hyllyjen väliin käy taas tieni.

8. marraskuuta 2017

PORKKANAKAKKU (GLUTEENITON, MAIDOTON)







Porkkanakakku (tai -piirakka) on ehdottomasti yksi lempileivonnaisistani. Jos minulta kysytään, niin paras porkkanakakku on pehmoinen, sopivan kostea, hiukan mausteinen ja makean raikas, eikä sisällä mantelia. Olen aina tehnyt kakkuni samalla ohjeella, hiukan muunnellut vain aineksia tilanteen mukaan. Alkuperäinen ohje on kulkeutunut toverilta toiselle ties kuinka kaukaa. Tällä kertaa pääsin testaamaan maidotonta versiota ja koska palaute oli hyvää, jopa epäuskoista, että kyseessä tosiaan oli maidoton ja gluteeniton versio, niin uskallan tämän myös teille jakaa. 


PORKKANAKAKKU
(gluteeniton/maidoton)

3 dl sokeria
3 munaa
4 dl porkkanaraastetta
1,5 tl soodaa
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
3 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
(esim. Semper Fin mix)
150 g voita tai maidotonta margariinia sulatettuna
2 tl kanelia

tee näin:
Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja voitele reunat. Sulata rasva. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon raaste ja kuivat aineet ja lopuksi sulatettu voi/margariini. Paista kakkua uunin keskitasolla 180 'C :ssa n. 30 minuuttia. Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuorrutteen levittämistä.

kuorrute:
100 g levittyvää sulatejuustoa tai maidotonta Oatly påMackan levitettä
25 g pehmeää voita tai maidotonta margariinia
n. 0,5 pkt tomusokeria

Vatkaa kuorrutteen ainekset sekaisin ja levitä varovasti kakun päälle. Koristele haluamallasi tavalla. Kakku on parhaimmillaan, kun olet antanut sen "tekeytyä" muutaman tunnin jääkaapissa.


vinkit:
Pellillisen porkkanapiirakkaa saat kaksinkertaisella ohjeella.
Maidoton kuorrute on aika löysää. Kakun päällä kuorrute pysyi kauniisti. Piirakan leikkaaminen annospaloiksi taas onnistuu parhaiten, kun pakastaa piirakan ensin ja leikkaa paloiksi jäisenä.
Kakku pysyy ihanan mehevänä myös seuraavaan päivään (ellei tule syödyksi ennen sitä) tai pakastamisen jälkeen.
Kakussani on koristeena murennettua marenkia, ihanan Kakkutaiteen macaron-leivokset (eivät tosin ole maidottomia) sekä pari harsokukan oksaa.


4. marraskuuta 2017

KUKKALEIKKI







Paikkasin viime kuun lopulla unohtuneen hääpäivän hakemalla kukkia kukkakaupasta. Poikkesin kauppaan sen kummemmin ennakkoon suunnittelematta, enkä siis tiennyt, mitä oikeastaan lähdin sieltä hakemaan. Kunhan nyt jotain kaunista ja sitähän sieltä kyllä aina löytyy. Toimin useinkin juuri näin, tai siis silloin harvoin, kun käyn. En myöskään yleensä pyydä sitomaan kimppua, sillä tykkään itse siitä, että saan sitten kotona valita mieleisen maljakon ja tehdä asetelmat itse. Tietysti tilanne on eri, jos kyseessä on virallisempi juhlallisuus, mutta näin epävirallisesti ei haittaa, jos lopputulos onkin sitten vähän kotikutoisempi.

Olen aina tykännyt värkkäillä kukkien kanssa ja muistan, kuinka lapsena/nuorena osallistuinkin parille kukkakurssille yhdessä äitini kanssa. Taisivat olla kranssi- ja kuivakukkakursseja silloin kuivakukkien kultaisella 90-luvulla. Näinköhän siitäkin villityksestä tulee taas kohta trendi. Toivoisinpa, että pääsisin vielä opettelemaan kunnolla tuoreidenkin kukkien käsittelyä.

Tämän kertaiset kukkaostokset jakaantuivat kolmeen eri maljakkoon. Tykkään siitä, että noinkin pieni määrä kukkia riittää piristämään useaa eri tilaa. Jo pari pikkukukkaa yöpöydällä tekee ihmeitä. Sidottu kimppu ei tällä kertaa meinannut millään asettua, enkä voi sanoa olevani siitä kovinkaan ylpeä. Ehkä puran sen vielä osiin ja kokeilen jotain muuta ratkaisua. Tässä tämän leikin hauskuus onkin, aina voi tehdä uudet asetelmat, kunnes kukat kuihtuvat. Napsaisinpa muuten myös pari harsokukan oksaa eilisen synttärikakun päälle koristeeksi. Instasta olet ehkä jo nähnytkin, miltä kakku kukkineen näytti. Siitä tulossa hiukan myöhemmin vielä kuvia ja ohjetta tännekin. Täällä ollaan siis herkuteltu viime päivät kakuilla. Yksi tytöistämme ja minä vietimme synttäreitä peräkkäisinä päivinä. Viikon päästä sitten isänpäivä. Marraskuu ei ole läheskään niin harmaa, kun sitä siivittää sopivasti pienet juhlat.

31. lokakuuta 2017

LOKAKUUSSA






Lokakuussa olen (olemme)...

- viettäneet syyslomaa mökkeillen ja kotona oleillen.
- kestinneet vieraita kuun jokaisena viikonloppuna, mikä on ennätysmäärä pitkään aikaan, kuinka mukavaa!
- saunonut ja viettänyt iltaa naisten kesken.
- tehnyt omenasosetta, -piirakkaa, -paistosta jne.
- käynyt rotinoilla ihastelemassa suloista vastasyntynyttä.
- paistanut lettuja kahdesti.
- kaivellut varastosta talvivaatteet käyttöön ja ostanut lapsille uusia, sama rumba aina kauden vaihtuessa.
- yrittänyt löytää itsellekin sopivaa talvitakkia (jo kolmatta talvea putkeen) ja ihmetellyt, miten aina voinkin olla myöhässä asian kanssa ja todeta kokojen jo loppuneen.
- käynyt hieronnassa.
- haaveillut ja tipahtanut haavemaailmasta tukevasti maan pinnalle.
- haaveillut taas vähän lisää.
- haravoinut lehtiä ja kolannut lunta.
- vaihtanut järjestystä kolmessa huoneessa.
- nukkunut huonosti.
- nukkunut hyvin.
- antanut lasten paistaa ensimmäiset joulutortut.
- juonut glögiä.
- polttanut kynttilöitä usein, parasta tähän pimeään vuodenaikaan.
- korjannut puhkikuluneet villasukat.
- sairastanut flunssaa.
- löytänyt uuden mielenkiintoisen podcastin: Unelmaduunarit (Satu Rämö ja Hanne Valtari)
- ripustanut pyykkejä podcasteja kuunnellen. Huomannut samalla, miten epämieluisasta kotityöstä voikin tulla astetta mieluisampaa, kun se tapahtuu siinä sivussa. Tämä ei tosin onnistu aina, sillä toisinaan joutuu kuunnella tarkemmin, mitä muualla talossa tapahtuu. 
- miettinyt, mikä se oma unelmaduuni voisi olla.
- unohtanut (melkein) 13. hääpäivän, onneksi myös tuo liiton toinen osapuoli samoin. Päivää ei myöskään tästä syystä juhlittu mitenkään. Oli nimittäin jo ilta, kun kalenteria selasin. :D

Olipahan lokakuu ja olipa virkistävää tehdä tällainen yhteenveto kuusta. Ei sitä aina muistakaan, miten paljon kaikkea yhteen kuukauteen voikaan mahtua (paljon enemmänkin kuin lista antaa ymmärtää). Tervetuloa marraskuu (ja joulun odotus)!

23. lokakuuta 2017

LOMAN JÄLKEEN










Syysloma oli ja meni. Aloitimme loman parin päivän mökkireissulla. Vähän uintia ja ulkoilua ja paljon ihan vain oleilua. Loppuloma oltiinkin sitten pääasiassa kotosalla, sillä flunssaa pukkasi parille lomalaiselle niin, että oli parempi ottaa iisisti. En sitten tiedä, oliko ikkunoiden pesu varsinaisesti kovinkaan iisiä puuhaa flunssaiselle, mutta niin vain mies nenän niiston lomassa urakoi kaikki ikkunat puhtaiksi. Tuo olikin ehkä itselleni loman paras saldo, sillä sen verran kauan on hommaa kartettu, että voi sanoa, että eron kyllä näin pesun jälkeen huomaa. Lapset tosin varmasti vastaisivat keilauksen ja sen jälkeisten jättijätskiannosten olleen lomassa parasta ja mies taas hirvenmetsästyksen aloituksen. Joka tapauksessa voinee todeta, että loma oli tervetullut tähän saumaan ja kaikki saivat kokea jotain mieluista. Epämieluisat flunssat ja muut jääköön sivuseikoiksi.

Tänään ollaankin jo päästy takaisin arkeen. Aamu alkoi yhden lapsen hammaslääkärikäynnillä ja aurinkoisessa säässä ulkoilulla. Pyykkikone laulaa, varastosta on kaiveltu esiin toppavaatteita, pihan vähäiset lehdet odottaa haravaa ja autot talvirenkaita. Talvea (ja joululomaa) kohti mennään. Mukavaa syyslomaa teille, joilla se on vielä meneillään. 

10. lokakuuta 2017

SYKSYN VÄRIT JA KUULUMISIA








Heipparallaa...niin vain hurahti pari viikkoa edellisestä kerrasta. Syyskuu ohitettu. Tällä kertaa ihan vain kuulumisia.

Kuun lopulla juhlimme niin kovin tärkeitä 3-vuotissynttäreitä ja siinä sivussa hiukan perheen miestäkin. Hoitovapaat on siis minun osaltani nyt virallisesti pidetty, vaikka vielä täällä on arki jatkunutkin samaa rataa. Syyskuun suotuisat tuulet eivät olleet tarpeeksi voimakkaita vaan lähinnä riepottelivat ajatuksia tulevaisuuden suhteen suuntaan ja toiseen. Takana on tämän lisäksi pikkuisen sairasteluja ja huonosti nukuttuja öitä, joten siinäkin syytä blogihiljaisuuteen. Illan tahmaisista ajatuksista ei enää kovin kummoista tänne irtoa. 

Eiköhän tästä taas ala ajatukset kirkastumaan, kun useampi yö on mennyt paremmilla unilla ja päälle yrittänyt flunssakin jäi tällä kertaa vaisuksi. Ensi viikolla vietetäänkin jo syyslomaa ja pääsemme hetkeksi irti normaaliarjesta. Ja hei, lokakuu tuo jo pikkuisen mukanaan j-alkuisia tuulahduksia, kertovat ainakin suklaahyllyjen kaupoissa lisääntyneen. ;)