20. toukokuuta 2017

SISUSTUSJUMI






Tykkään vaihdella pienempiä sisustusesineitä lähes viikottain ja hakea näin aina uutta katseltavaa kulloiseenkin viikkoon. Nyt jostain syystä tasojen päällä on nököttänyt pidempään samat kynttilänjalat ja maljakot. Jälleen siivouspäivän jälkeen yritin keksiä jotain vaihtelua erityisesti tuohon olohuoneen kaapiston päälle, mutta mikään ei tuntunut asettuvan omaan mieleeni paikalleen. Uusi sohva ilostuttaa edelleen päivittäin (paitsi silloin, kun nuorimmainen liiskasi siihen mustan purkan). Sohvan myötä tilan tunnelma muuttui sen verran paljon, että täytyy nyt vain rauhassa makustella uutta värimaailmaa. Varsinkaan, kun ei nyt ensimmäisenä ostoslistalla ole uusia mattoja ja verhoja, ennemminkin niitä puita ja pensaita.

Onneksi tässä ei nyt niin kovin vakavasta asiasta ole kyse, tällaisia arjen pieniä käpyjä vain. Äitienpäivälahjaksi sain tuon Marimekon tiiliskivi tyynynpäällisen, josta olinkin kerinnyt ihan ääneen haaveilla jo pidempään. Ilmankos sattuikin olemaan aika mieluinen lahja. Samoin Helena Karihtalan vastikään julkaisema Sisustajan käsikirja on mitä mainioin lahja tällaiselle sisustusintoilijalle. Kyllä näillä nyt ruokitaan tätä sisustusnälkääni ainakin hetken aikaa.


16. toukokuuta 2017

PORO TYÖHUONEESSA





Kerroin teille aiemmin koululaisten huoneen muutoksen yhteydessä, kuinka ihastuin Ester Visualin ilmeikkäisiin eläinaiheisiin kuvituksiin. Muutama kuva näkyikin jo tyttöjen huoneessa, mutta samalla tilasin myös pari muuta julistetta, joista toisen näette nyt tässä. Tämä kuitenkin oli tarkoitettu lahjaksi eräälle lapinkävijälle, mutta en malttanut olla mallaamatta sitä myös meille. Vihdoin viime viikolla pääsimme ojentamaan lahjataulut uusille omistajille ja uskallan näin ollen julkaista nämä kuvat. Värien puolesta taulu olisi kyllä hyvin sopinut myös tänne meidän työhuoneeseen, mutta tiesin, että tällä olisi suurempi merkitys lahjan saajalle. Mikä taito ja kauneus näihin kuviin kätkeytyykään! En voi kuin ihailla. Itsekin pidän vesivärimaalauksesta, mutta ei puhettakaan, että yltäisin tämän kaltaiseen ilmeikkyyteen. Odotan innolla, mitä muuta tältä taiteilijalta vielä syntyykään. Terkkuja vain sinne Rovaniemelle!


* Poro Pihalla-julisteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

8. toukokuuta 2017

TOIVOMUS: VIHREÄÄ




Viime viikon juhlintojen lomaan mahtui myös talomme lopputarkastus. Toisinaan jotkut asiat vain jäävät roikkumaan ja ajaudutaan siihen viime tipan hetkeen. Viimeiset tarvittavat paperit tulivat postitse juuri ennen rakennustarkastajan saapumista. Itse tarkastus sujui moitteetta. Pari toivetta meille kuitenkin sieltä suunnalta annettiin; yksi lisäventtiili toiseen varastoon ja pihalle kadun puolen rajalle jotain ikivihreää. Niin, vihreää! Tätä jotenkin pelkäsinkin odotinkin. Olisiko tämä nyt se potku kankuille, että pihalle oikeastikin tulisi tehtyä jotain. Voi viherpeukalo ja multasormi, alkakaapa nyt toimia! Tykkäisin kyllä kauniisti laitetusta pihasta, mutta minulla ei sitten yhtään ole tuohon vaadittavaa tietämystä, eikä asia ole sen takia kauheasti houkutellutkaan. Kai se on vain ruvettava perehtymään ja toivottava, että mitä ikinä istutammekaan, menestyisi kuin itsestään.

Viherpeukalosta puheen ollen...tuo kuvissa näkyvä Alokasiakin alkoi pian meille tulon jälkeen osoittamaan mieltään. Lehtien kärjet ovat hiukan ruskettuneet ja yksi kuihtui kokonaan. Kumaraankin painui kuin vanha ruttuinen mummeli. Kaikella kunnioituksella mummoja kohtaan, ruttuinenkin voi olla hyvin herttainen. Siirsin kasvin nyt tuohon valokylpyyn, josko se ja säännöllisempi kastelu saisivat sen vielä pysymään hengissä. Täytyy vain tarkkailla, ettei paikka käy liian paahteiseksi kevään edetessä. Ehkä pientä virkistymistä on jo tapahtunut, mutta tällaista tämä on, ihan arpapeliä. Ei näissä pienemmissä kasveissa kovin suurta vahinkoa pääse tapahtumaan, mutta isompien kasvien ja puiden kuukahtaminen varmasti harmittaisi. Saapa nähdä, millaisia tarinoita tämän aiheen ympäriltä vielä kuulettekaan. :D


2. toukokuuta 2017

TOUKOKUU





Toukokuu alkaa meillä aina juhlilla, kun vanhin tyttömme viettää syntymäpäiväänsä sopivasti heti vapun jälkimainingeissa. Tänään ikämittariin tuli jo kymmenen. Tuntuupa aika hurjalle, että tässä ollaan jo niinkin kauan oltu äitinä. Oli muuten yhtä arvaamaton sää tuolloin kymmenen vuotta sitten, kun synnärin ikkunasta katseltiin räntäsadetta. Äitienpäivänä oli tosin jo hiirenkorvat puissa, joten ehkä toivoa paremmasta keväästä vielä on.

Toukokuu, olet kyllä tervetullut! Yksi lempikuukausistani (joulu-, kesä- ja heinäkuun lisäksi). Mieli alkaa herätä talvikoomasta, voi tuntea auringon jo lämmittävän ja koko kesä on vielä edessä. Valoisuus antaa kyllä kummasti lisää energiaa. Aurinkoa viikkoonne!

30. huhtikuuta 2017

PUINEN PANDAVIIRI





Eläinteema sai jatkoa pikkutytön huoneessa suloisen pandaviirin muodossa. Viikko sitten olin lauantaipäivän Puinen mukana Designmarketissa ja en voinut olla ostamatta myös jotain itsellemme. Niin ihania juttuja heillä oli myynnissä. Pointsit kyllä tälle nuorelle yrittäjälle, joka näiden tuotteiden takana yksinään häärää.

Designmarketissa oli muutenkin kivan laaja kattaus sellaisia pienyrittäjiä, joiden tuotteisiin ei välttämättä muuten livenä törmäisi, varsinkaan täällä Savossa. Paljastettakoon, että tein myös yhden toisen heräteostoksen (juuri kun niistä oli puhetta), mutta se odottelee vielä esille pääsyä. Siitä siis lisää myöhemmin.

Nyt olemme matkalla vapun viettoon ystäväperheen luokse. Vettä satelee, mutta se ei oikeastaan haittaa yhtään. On mukava päästä pitkän sairastelujakson eli kotona öhnöttämisen jälkeen muihin maisemiin.

29. huhtikuuta 2017

SAVON SANOMAT MEILLÄ




No hui, nyt on jänskä päivä. Meidän koti ja me ollaan tänään lehdessä. Jännä oli myös se maaliskuinen päivä, kun Savon Sanomien toimittaja ja kuvaaja kävivät vierailulla. En minä sitä vierailua niinkään jännittänyt, se oli oikein mukava kokemus, vaan lähinnä niitä kuvia, mitä lehteen ja verkkosivuille lopulta päätyisi. Tässä lehtijutussa kun ovat keskeisessä roolissa myös itse kodin asukkaat, mikä tällaista kokematonta kameran edessä esiintyjää hiukan hirvitti. Oli kyllä samalla mielenkiintoista nähdä, millä tavalla ammattikuvaaja toimii ja millaisia kuvakulmia joku toinen kodistamme löytää.

Jutun verkkoversion ja ekstrakuvia löydät TÄÄLTÄ.


Hauskaa vappuviikonloppua!

27. huhtikuuta 2017

UUSI SOHVA








Tällä kertaa tekstin tuottaminen on jotenkin erityisen vaikeaa, johtuen ehkä siitä, että pelkään kuulostavani turhamaiselle, jos hehkutan sitä, miten olemme vihdoinkin pystyneet hankkimaan meille uuden sohvan. En toisaalta myöskään pysty toteamaan, että "tässä uusi sohvamme, joka saapui viime viikolla", sillä se kuulostaisi omaan korvaani siltä kuin olisin käynyt ostamassa hedelmätiskiltä täydellisen omenan. Hankinta ei missään tapauksessa ole meille sellainen, mitä tehdään hetken mielijohteesta tai ajatellen, että voihan sitä vuoden päästä ostaa uuden, jos ei miellytä. Tätä on odotettu (tai ainakin minä olen ;) ) useampi vuosi. Sitä on harkittu ja siihen on säästetty. Ja pakko myöntää, että tuntuu aika mahtavalta, kun se oikeasti on viimein tuossa. Onneksi en ole miljonääri, sillä he tuskin pystyvät kokemaan samanlaista iloa uudesta huonekalusta. :D

Toisaalta olen tyytyväinen, ettemme hankkineet uutta sohvaa silloin muuton yhteydessä, mikä alunperin oli ajatuksena, sillä nyt olin kerinnyt seurailla sohvamarkkinoita pidempään ja todellakin miettiä, millaista sohvaa olisin etsimässä. Huomatkaa, kirjoitan minä-muodossa, mutta toki teimme lopullisen valinnan miehen kanssa yhteistuumin. Kriteereiksi sohvalle asetimme seuraavat ominaisuudet: irrotettavat ja vesipestävät kankaat, keveä ulkomuoto, sopivan tukeva istuintuntuma ja -syvyys, jotta tällainen lyhyempikin ihminen pystyy istumaan normaalisti, imurin mentävä alusta, mustat metallijalat sekä vaalean pellavan sävyinen laadukas kangas. Lisäksi toivoin löytävämme kotimaisen tuotteen. Olin aivan varma, että emme mitenkään voisi saada sohvaa, joka täyttäisi nämä kaikki vaatimukset (+asettamamme budjetin), mutta niin vain löytyi. Tässä Adean Band-sohvassa ovat nuo kaikki kohdallaan. Itseasiassa loppumetreillä meillä oli jopa kolme kriteerit täyttävää vaihtoehtoa, joista valitsimme. Tällaisessa "taistossa" valintaan lopulta vaikutti se, millaista palvelua liikkeissä saimme. Kuopion Vepsäläisellä koimme ostotilanteen rentona ja saimme asiantuntevaa ja miellyttävää palvelua. Saimme nimenomaan palvelua, emmekä esimerkiksi yli-sanoja täynnä olevaa myyntipuhetta, mikä ei ikävä kyllä näytä olevan itsestäänselvyys huonekalukaupoilla. Ehkä olen ns. hankala asiakas, kun yleensäkin kiinnitän tällaisiin asioihin huomiota, enkä ole kovinkaan helposti vedettävissä narusta. ;) Mutta niin, sohva on ihana!